Architectan ulkomaan excursio Berliiniin

ARCHITECTAN BERLIININ EXCURSIO 04.-07.10.2024

Architectan ulkomaanekskursion kohteeksi valittiin Berliini uudestaan, yhdeksän vuoden jälkeen. Eikä kaduttanut.

Osallistujamäärä rajattiin 18:aan, ikäeroa osallistujilla kertyi 50 vuotta ja tahtotiloja oli monia. Tulo ja menolentoja sijoitettiin mukavaan kellonaikaan ja hotelli, Hotel Leonardo Berlin am Bertol Brecht Platz, varattiin keskeiseltä paikalta. Hinta-laatu suhde oli erinomainen ja sitä voi suositella. Lopulta kävikin niin että kolmen päivän ohjelma täyttyi pitkälti kohteista, jotka sijaitsivat kohtuullisen kävelymatkan päässä hotellista.

Lähtijöille toimitettiin ruksitaulukko iltaohjelmista ja täpläkartta Berliinistä, johon oli Google-palvelun avulla merkitty kiinnostavimmat arkkitehtuuri- ja kulttuurikohteet. Näin kaikki saattoivat luoda toivomuslistan. Niin toteutui monelle määrätietoiselle naiselle tyypillinen toive; halu olla yhdessä ja silti itsenäinen. Syntyi erinäisiä improvisoituja kulkureittejä, joita osallistujat noudattivat milloin pienemmissä, milloin isommissa ryhmissä. Tähän ”Muumipeliin” Berliini osoittautui oivalliseksi; Illalliselle mentäessä Annikki Nurminen hymyili, kun Sara Pietilä totesi että hän oli kävellyt yli 22 km sinä päivänä. Ja aarteita löytyi, mutta tämä alati muuttuva kaupunki itsessään jää kyllä aina tärkeimmäksi elämykseksi. Voi yhtyä siihen mitä meille Berliinin kaupunkisuunnittelusta pitkään vastannut kollega totesi: ”Me saimme siitä fyysisesti todella yhden kaupungin”. Ulkopuoliselle tämä näyttäytyy itsestään selvyytenä – kun se on onnistunut.  Nyt tämä seikka luo edellytykset henkiselle yhteen kasvamiselle.

 

PERJANTAI

Perjantain ensimmäinen kohde oli Oranienburgin korttelirakenteen sisään sijoittuva uusia liike- ja asuintiloja käsittävä Am Tacheles. Kiitos Tarja Nurmen kontaktien Architectoille kohdetta esitteli Amir Rothkegel, kiinteistöyhtiön johtaja. Korttelin eri rakennusten suunnittelusta vastasi useampi arkkitehtitoimisto Herzog de Meuronin konseptin pohjalta. Nähtiin hulppeita asuntoja joissa mm. kerroskorkeus oli yli 4 metriä.

Am Tachelesista siirryttiin suoraan tutustumaan Boros-bunkkeriin ja sen taidekokoelmaan.

 

Taidetta ja rosoisia, jykeviä betoniseiniä

Merkittävä kansainvälisen nykytaiteen kokoelma on esillä toisen maailmansodan aikana rakennetussa bunkkerissa, jonka omistaa Boros-säätiö. Kohde on toiminut puna-armeijan vankilana, väestönsuojana, sodan jälkeen mm. banaanivarastona ja Saksojen yhdistymisen jälkeen teknoklubina.

Karkeatekoiselta vaikuttavat tilat, osin poistetut kerrokset ja 1,5 metrin vahvuiset seinät kaikkine jälkineen huokuvat monivaiheista historiaa.

Bunkkerin kunnostivat Christian ja Karen Boros mittavan taidekokoelmansa esittelytiloiksi. He saivat myös luvan rakennuttaa itselleen asuintilat bunkkerin katolle. Ensimmäinen näyttely pidettiin v. 2008 ja ne vaihtuvat muutaman vuoden välein.

Anna Brunow oli varannut Architectoille esittelyn. Sokkeloisessa bunkkerissa sai liikkua ainoastaan ryhmässä. Opas kertoi teoksista seikkaperäisesti. Kuulimme myös, että pariskunta täydentää jatkuvasti taidekokoelmaansa siten, että he miettivät myös niiden esillepanoa bunkkerin tiloissa. Tämä välittyi näyttelyssä. Kaikki teokset eivät ilahduttaneet, mutta totesimme lähes yhdestä suusta jälkeenpäin, kuinka hyvin erilaiset työt sopivat erikokoisiin ja -muotoisiin tiloihin, joiden paksut betonimuurit oli jätetty tasoittamatta ja maalaamatta.

Näyttelytiloissa ei saanut kuvata, joten muistoksi jäivät vain vahvat mielikuvat. Kaupunkikuvassa bunkkeri on hämmentävä synkässä jyhkeydessään ja alaosistaan graffitien kirjomana.

Boros-bunkkeri löytyy osoitteesta Reinhardtstraße 20. Lisää tietoa löytyy osoitteesta: https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/sammlung-boros/.

 

Ensimmäinen excursipäivä huipentui saksaa osaaville käyntiin Berliner Ensembleen. Näytelmä ”Brechtin kummitukset” osoittautui äärimmäisen hienoksi, isoilla nukeilla esitetyksi, historiallisten henkilöiden tapaamisen kavalkadiksi näyttämöllä.

 

LAUANTAI

Lauantai päivä alkoi kaupungin haltuunotolla. Heti kävelymatkalla hotellista ensimmäisen kohteen, Neues Nationalgallerin luo, löytyi nippu päänähtävyyksiä: Unter den Linden, Pariser Platz, Gehryn Aixa, Berliner Tor, Juutalaisten muistomerkki, Potzdamer Platz, Sony Center ja Scharounin suunnittelemat rakennukset. Silti kaikki saapuivat saneerattuun Mies van der Rohe paviljonkiin ajoissa klo 11.15. Paviljonkiin todella päästiin jonottamatta, ei niinkään ryhmälipun vaan ajoituksen ansiosta. Gerhard Richterin iso näyttely kiehtoi, Andy Warholin eroottiset kuvat vähemmän.

Taidetta entisessä kirkossa

Päivä jatkui kulttuuripainotteisena, kun siirryttiin jalan König-taidegalleriaan. Johann ja Lena Königin taidegalleria sijaitsee Kreutzbergin kaupunginosassa St Agnesin katolisessa kirkossa. Kreutzberg tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Jälleenrakennus alkoi 1950-luvulla ja vähitellen, väestömäärän kasvaessa katoliset asukkaat saivat uuden kirkon tuhoutuneen tilalle. Betonibrutalismia edustavan kirkon suunnitteli arkkitehti Werner Düttmann. Frankfurter Allgemeine Zeitungin arkkitehtuurikriitikko kuvaili, kuinka kirkossakävijät löysivät karusta tilasta kaipaamansa, eli vanhan, roomalaisen kirkon mystisen tunnelman.

Me emme nähneet kirkkoa vaan taidegallerian. Rakennus jäi tyhjäksi vuosituhannen vaihteessa katolisia seurakuntia yhdisteltäessä. Konversion suunnitteli arkkitehtitoimisto Brandlhuber+Emde, Burlon (2012-2015). Suunnitteluratkaisu perustui siihen, että korkea kirkkolaiva jaettiin kahdeksi kerrokseksi.

Totesimme, että alakerran näyttelytila oli matalahko, mutta galleriatilana toimiva. Tilaa rytmittivät kaksikymmentä uutta välipohjaa kannattelevaa betonipilaria. Yläkertaan siirryttiin hämärän betoniporrashuoneen kautta, jonka tasanteelta avautui korkea, kauniissa valossa kylpevä sali, jonka seinien alaosissa riippui tilan kokoon ja korkeuteen nähden pieniä maalauksia. Voimakas tilallinen kokemus jätti jalkoihinsa meneillään olevan näyttelyn taiteeseen tutustumisen.

St Agnes KönigGalerie (Alexandrinenstr 50). Lisää tietoa kohteesta löytyy: https://bplus.xyz/en/projects/0145-st-agnes.

 

König-galleriavierailun jälkeen Architectat tutustuivat Juutalaiseen museoon (Jüdisches Museum Berlin) ja sen vastapäätä oleva Metropolenhausiin ulkoa päin. Jälkimmäinen on tyylikäs asuinkerrostalo, joka on palkittu sen kaupungin sosiaalista rakennetta eheyttävästä vaikutuksesta, toisin sanoen sen monipuolisista yhteistiloista, joiden syntymistä on edistetty kaupungin tukemalla konseptilla.

 

Neues Museum

Päivän kohokohta oli monen mielestä Neues Museum (1855). Berliinin Museosaarella (Berlin Museum Insel, UNESCON maailmanperintökohde vuodesta 1999) on viisi valtavaa museota, jotka ovat peräisin 1800- ja 1900-luvulta ja joista aina jokin näyttää olevan korjauksen kohteena.

Vuonna 1997 järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jossa  tavoitteena oli Neues Museumin restaurointi ja laajennus kunnioittaen samalla museon pitkää historiaa. Tämä Sir David Chipperfieldin toimiston kymmenen vuoden (1997-2009) työn tulos on kertakaikkinen arkkitehtoninen helmi.

Näin kuvailee Tagesspiegel “What opened its gates on 16 October 2009 is a wonder: An old building, inaugurated in 1855, and at the same time as new as its reopening date. Magnificent during the imperial era, overshadowed by sorrow during the Weimar Republic, catastrophic during the war waged by the Nazi regime, and almost hopeless in the following decades. All these stages of the German and Berlin history are recognisable. The wonder of the Neues Museum lies in the harmony of its building parts and simultaneously in its great contradictions.”

Chipperfield on kertonut materiaalien valinnalla tahtoneensa tuoda esiin, kuinka uusi voi heijastaa menneisyyttä ilman, että alkaa imitoida sitä. Uudet galleriatilat ja keskeinen porrashuone ovat teräsbetonia, mutta muissa tiloissa on käytetty kierrätettyjä tiiliä ja monet sodan jäljet seinissä on jätetty näkyviin.  Tunnelma avoimissa, osin kaksikerroksisissa tiloissa tuntui arkaaiselta, lähes maagisen vangitsevalta.

Vuonna 2007 Chipperfield aloitti museoon liittyvän toisen projektin: Rakennettiin James Simon Gallery, jonka moderni kolonnadi mukailee Altes Museumin pylväikköä. Uusi galleriaosa avattiin vuonna 2019. Chipperfield voitti kansainvälisesti arvostetun Pritzker-arkkitehtuuripalkinnon vuonna 2023.

Onnistuneen museopäivän päätteeksi, illan ohjelmassa oli mm. konsertti Berliner Philharmoniessa ja Festival of Lightsin valaisemat kaupunkitilat.

SUNNUNTAI

Sunnuntaina oli tarjolla pidempi risteily Spreellä aina Nord- ja Westhafeniin, niin kauas kuin sulut sallivat. Se antoi aivan uusia näkymiä yllättäviin alueisiin, mutta myös osaan matkan kohteista, kuten Berlin Cubeen, Futurumiin tai Europa Cityyn. Toinen ryhmä suuntasi kohti Lobe Blockia.

Terasseilla kiipeilyä

Lobe Block -niminen työ- ja näyttelytiloista koostuva terassitalo Neuköllnin kaupunginosassa löytyi sunnuntairetken kohteeksi Tarja Nurmen arkkitehtuuriblogista. Terassitalon rakennuttaja oli brittiläinen Olivia Reynolds ja suunnittelijana arkkitehtitoimisto Brandlhuber+ Emde, Burlon / Muck Petzet Architekten (2014-2018). Myös tämä rakennus edustaa betonibrutalismia. Se koostuu syvistä terasseista, joille avautuu rivi lasiseinillä rajattuja, läpi rungon ulottuvia työtiloja, joissa on oma wc sekä betonirakenteinen keittokaluste. Terassilta toiselle kuljetaan jyrkkiä ja vähän pelottavia avoportaita. Huoneistoihin pääsee myös kahden huoneiston väliin sijoitetuilla kulunvalvotuilla hisseillä.

Rakennuttajan tavoite, että vuokralaiset, jotka hän edelleen haastattelujen jälkeen valitsee, olisivat taiteilijoita ja muita luovien alojen yrittäjiä, ei toteutunut sillä kyseisillä ammatinharjoittajilla ei ole varaa maksaa vuokria. Tuttua kotons Suomessakin. Vuokralaiset ovat nyt pieniä yrityksiä, mm. mainostoimistoja, sisustusarkkitehtejä, vaatesuunnittelijoita jne. Huoneistoissa ei saa asua, sillä kaava sallii vain liikerakentamisen.

Rakennuksen terassit ja sen takapiha ovat kaikille avoimia. Terasseille saa kiivetä, joten Architectat kurkistelivat sisään tyhjiin työtiloihin, sunnuntai kun oli. Alakerrassa on lounaskahvila ja takapihalla kanalan lisäksi villiintyneen oloinen puutarha päärynäpuineen. Architectoille kerrottiin, että puutarhasta huolehtii ammattilainen ja että sen sadosta nautitaan kahvilassa.

Esittelyn jälkeen Architectat jäivät brunssille alakerran kahvilaan. Kierroksen opas oli siellä tiskin takana ja Olivia Reynolds istui yhdessä nurkkapöydässä.

LobeBlock, Böttgerstraße 16. Lisää tietoa kohteesta löytyy: https://bplus.xyz/en/projects/0162-terrassenhaus-berlin

 

Iltapäivälle mahtui vielä mm. Humbolt Forum; aikamoinen poliittinen kompromissi. Entinen kuninkaanlinna (1442-), jota purettiin DDR:n parlamenttitalon alta, on rakennettu uudelleen (2020-) ulkoseinien osalta, arkkitehtien kauhuksi ja nostalgisten kansalaisten onneksi. Rakennuksen itäpuoli ja sisätilat on tehty nykyaikaisella niukalla muotokielellä arkkitehtuurikilpailun pohjalta. Kompleksi on Humbolt säätiön omistuksessa ja rakennus toimii kulttuurin ja tieteen forumina, museoineen, ja monipuoliseine tapahtuma ja kulttuuri tiloineen.

Sunnuntai ilta oli varattu kaikille yhteiselle ohjelmalle; jousikvartetto konsertille Frank Gehryn suunnittelemassa intiimissä, soikeanmuotoisessa Boulé salissa (2017). Sali on sijoitettu Französische Strassen varrella olevaan vanhaan, sodassa tuhoutuneen ja 1950-luvulla neoklassistisen asun saaneeseen rakennuksen sisään.

Ilta päätettiin yhteisellä aasialaisella illallisella.

 

MAANANTAI

Aamu alkoi Vera Martinezin tapaamisella. Hän edustaa naisarkkitehtien organisaatiota: Frauen-Netzwerkes von Planer:innen (n-ails). Hän totesi että Saksassa toimii moni naisarkkitehtien järjestö, kukin oman agendansa pohjalta. On jopa niitä, jotka vastustavat naisten järjestäytymistä koska katsovat että se syrjii muun sukupuolisia arkkitehtejä. Tärkeänä hän piti mm. naisten taistelua tasa-arvoisemmasta palkasta ja naisarkkitehtien töiden esittelyä.

Maanatain aamupäivän aikana moni suuntasi vielä länsi Berliiniin tai etelään Berlinische Galleriaan tai  Friedrichstrassen TAZ-Berlin lehtitaloon.

Kun Welcome Transferen pikkubussit tulivat klo 15.00 noutamaan Architectoja lentokentälle, todettiin että takana oli antoisa matka ilman kommelluksia, vastoinkäymisiä tai pettymyksiä. Ei viiveitä tai erehdyksiä. Tämä oli kaikille ja erityisesti järjestäjille suuri ilo.

Tietoa Berliinin kohteista löytyy lisää mm. Tarja Nurmen ylläpitämästä blogista; Arkkivahti.

Teksti ja kuvat on koottu Architectojen Anna Brunow, Helena Teräväinen, Laura Mattila ja Sara Pietilä-Mortet matkakertomuksista.