Etusivu » Yhdistys » Historia
Tekniikan opetus alkoi Suomessa kun Helsingin, Turun ja Vaasan teknilliset reaalikoulut aloittivat toimintansa vuonna 1849. Helsingin teknillisestä reaalikoulusta tuli vuonna 1872 Polyteknillinen koulu ja 1879 Polyteknillinen opisto. Keväällä 1887 opistoon kirjoittautui ”naisoppilas” Signe Hornborg (1862-1916), joka opiskeli ylimääräisenä osa-aikaisena oppilaana. Naisia ei otettu kokopäiväisiksi opiskelijoiksi. Hän valmistui erivapaudella arkkitehdiksi vuonna 1890, tiettävästi ensimmäisenä naisena Euroopassa, mahdollisesti jopa ensimmäisenä tutkinnon suorittaneena naisena maailmassa. Hornborg työskenteli aluksi Elia Heikelin ja myöhemmin Lars Sonckin kanssa, mutta toimi myös itsenäisenä arkkitehtina. Hänen merkittävimpiä töitään on Signelinna eli Nervanderin talo Porissa.*
Wivi Lönn (1872-1966) perusti ensimmäisenä naisena Suomessa oman arkkitehtitoimiston, vain kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen 1898. **
Opiston muuttuessa Suomen Teknilliseksi korkeakouluksi vuonna 1908 jo kahdeksantoista naista oli valmistunut arkkitehdiksi, kahden seuraavan vuoden kuluttua jo 36. Suomessa valmistui aikakauteen nähden runsaasti naisia arkkitehdeiksi. Muutamilta opinnot jäivät kuitenkin kesken avioliiton takia. Vuonna 1930 lähes kolmannes Suomen Arkkitehtiliiton jäsenistä oli naisia, mikä oli kansainvälisestikin hyvin poikkeuksellista. Naisarkkitehtien määrä valmistuneista arkkitehdeista on noussut jatkuvasti: 1940-luvulla n. 100, vuonna 1960 n. 250 ja vuoteen 1995 mennessä yhteensä jo n. 750. Nyt arkkitehtiopiskelijoista ja valmistuneista yli puolet on naisia. ***
Naisarkkitehdit hakeutuivat usein julkisiin virkoihin kuten rakennushallitukseen ja kaupunkien rakennustoimistoihin, joissa työajat pystyi sovittamaan kodin- ja lastenhoitoon. Työ oli kuitenkin vähemmän arvostettua ja palkat huonompia kuin yksityisissä arkkitehtitoimistoissa. Jo 1920- ja 1930-luvuilla puolustusministeriön rakennustoimistossa työskenteli yhdeksän naisarkkitehtia. Erikoista kyllä, kasarmirakennusten suunnittelua ei pidetty sopimattomana naisille. Vain miehet saivat pysyviä virkoja, naiset työskentelivät ylimääräisinä, vaikka heidän työpanoksensa ministeriössä oli huomattava. Miesarkkitehdit taas hakeutuivat parempipalkkaisiin töihin yksityisiin toimistoihin. ****
Lähes kolmannes naisarkkitehdeista lähti 1940-luvulla töihin Ruotsiin. Osa lähti turvallisuussyistä lapsineen jo sodan aikana, toiset välirauhan jälkeen. Palatessaan Suomeen he toivat mukanaan uusia ideoita. Ruotsissa luotujen kontaktien ansiosta Architecta sai vieraita ulkomailta ja järjesti avoimia luento- ja koulutustilaisuuksia. Suurin osa naisarkkitehdeista oli töissä osuuskunnallisissa HSB:llä (Hyresgästernas Sparkasse- och Byggnadsförening) ja KF:ssä (Kooperativa Förbundet). He saivat vaativia suunnittelutehtäviä, kuten asuintaloja, kouluja ja sairaaloita, mikä kasvatti ammattitaitoa ja itseluottamusta. Naiset tunsivat, että heitä kohdeltiin oikeina arkkitehteina sukupuolesta riippumatta.
Jo ennen Architectaa, vuosina 1919-1924, oli toiminut ”arkkitehtityttöjen” Tumstocken-Tumstokki -kerho. Architecta, maailman vanhin naisarkkitehtien yhdistys, perustettiin vuonna 1942, keskellä jatkosodan vaikeita vuosia. Yhdistyksen syntysanat lausuttiin 20.5.1942 Wivi Lönnin 70-vuotissyntymäpäivillä Helsingissä taiteilijakoti Lallukassa, Elsi.
Borgin taiteilijamiehen Anton Lindforssin ateljeessa. Koolla oli 46 naisarkkitehtia eri puolilta Suomea juhlimassa Suomen arkkitehtuurin Grand Old Ladya. Yhdistys rekisteröitiin vuonna 1965 nimellä Architecta, Suomen Naisarkkitehtien Yhdistys ry – Finlands Kvinnliga Arkitekters Förening rf.
Perustamisesta päättävä virallinen kokous pidettiin 3. marraskuuta 1942 Seurahuoneella Helsingissä. Aluksi kerhomuotoisena toimivan yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin naisarkkitehtien kokoaminen, ammatillinen tukeminen ja kehittäminen ja jäsenten etujen valvominen ja virkistäminen. Puheenjohtajaksi valittiin Aili-Salli Ahde-Kjäldman***** ja varapuheenjohtajaksi Märta Blomstedt. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Aino Aalto, Elsi Borg, Marja Pöyry ja Elli Ruuth.
Kerho aloitti vilkkaan toimintansa järjestäen joka toinen kuukausi kokouksia, joissa kuultiin esityksiä ajankohtaisista aiheista ja keskusteltiin. Joka toinen kuukausi oli vuorossa ekskursio johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen. Jo perustavassa kokouksessa Eva Kuhlefelt-Ekelund esitteli suunnittelemiaan Bostadsförening för svenska Finlandin tilaamia pienasuntotyyppejä Hankoniemen jälleenrakentamista varten. Elli Ruuth esitteli suunnittelemiaan huonekalupiirustuksia.
Vaikka oli sota-aika Architecta aloitti vilkkaan toimintansa. Ensimmäinen ja ajankohtainen ekskursio heti seuraavan vuoden helmikuussa suuntautui Helsingin kaupungin maanalaisiin väestösuojiin. Keväällä tehtiin kahden päivän ekskursio Turkuun Erik Bryggmanin suunnittelemaan ylösnousemuskappeliin ja Bryggmanin toimistoon. Helsingissä tutustuttiin Erkki Huttusen piirtämään vielä keskeneräiseen Sokoksen taloon.
Ensimmäisen ulkomaan ekskursion Architecta teki kesällä 1948 Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Seuraavana kesänä kohteena oli Gotlanti. Vuonna 1950 Architecta järjesti neljän viikon matkan Ranskaan, jota muisteltiin vuosikausia.
* Ensimmäinen nainen Polyteknillisen opiston oppilasluetteloissa on Ida Meller, joka opiskeli ylimääräisenä oppilaana piirustusta ja muovailua vuosina 1879-1883. Vuonna 1880 taideaineita opiskeli myös Helene Schjerfbeck, Elin Danielson, Helmi Sjöstrand, Anna Bentzow sekä sisarukset Anna Jörgensen 1883-1884 ja Alma Jörgensen 1883-1885. Alma Jörgensen oli ensimmäinen nainen, joka seurasi myös arkkitehtuurin opetusta toisella vuosikurssilla 1884. Vuosisadan loppuun mennessä päästötodistuksen sai Signe Hornborgin jälkeen Ines Holming (Törnvall), Signe Lagerborg, Bertha Enwald, Wivi Lönn ja Stina (Albertina) Östman. Ensimmäinen varsinainen arkkitehtiopiskelija oli Blenda Nyberg, joka aloitti 1894 ja valmistui 1901.
* Signe Lagerborg-Stenius (1870-1968) valmistui arkkitehdiksi 1892 ja suoritti myös piirustuksenopettajan tutkinnon. Valmistuttuaan hän ja Ines Holming (1871-1947) työskentelivät ensimmäisinä naisina Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Lagerborg-Stenius toimi vuosikymmeniä Barnavårdsföreningenin arkkitehtina ja suunnitteli lasten ja äitien turvakoteja ja lastentarhoja Helsinkiin.
** Wivi Lönn oli tuottelias ja innovatiivinen arkkitehti, joka suunnitteli merkittäviä julkisia rakennuksia, erityisesti kouluja. Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun (1902) suunnittelun hän sai tehtäväkseen ainoastaan kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen. Lönn menestyi jo nuorena arkkitehtuurikilpailuissa ja voitti ensimmäisen sijan kaikkiaan viidessä kilpailussa yksinään ja kaksi yhdessä Armas Lindgrenin kanssa. Hän suunnitteli merkittäviä julkisia rakennuksia, muun muassa Aleksanterin koulun, talouskoulun ja keskuspaloaseman Tampereella. Lönn suunnitteli yli kolmekymmentä koulurakennusta, useita yksityistaloja ja liike- ja teollisuusrakennuksia.
Armas Lindgrenin kanssa Lönn suunnitteli Uuden ylioppilastalon Helsinkiin ja Estonia-teatterin Tallinnaan, jotka olivat kilpailuvoittoja sekä Sakalan osakuntatalon Tarttoon. Lönn oli taitava rakennesuunnittelija, joka suunnitteli itse kattotuolien, palkkien ja kupolien rakenteet ja teki kaikki lujuuslaskelmat. Harvinaista yhteistyössä Armas Lindgrenin kanssa oli työnjako: Lönn suunnitteli perinteisesti miehelle kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin. Hän oli erityisen kiinnostunut rakennusten toimivuudesta ja taloudellisuudesta. Hänellä oli tapana itse valvoa rakennustöiden etenemistä. Ammatissaan menestyneestä Lönnistä tuli nuorempien arkkitehtinaisten esikuva.
https://www.naistenaani.fi/wivi-lonn-suomen-ensimmainen-omaa-toimistoa-johtanut-naisarkkitehti/
*** Elna Kiljander (1889-1970) palveli arkkitehdiksi valmistuttuaan kolme vuotta Vienan Karjalan paikallishallinon arkkitehtina. Hän suunnitteli Ensi-Kodit Helsinkiin sota-aikana 1942 ja sitten Poriin. Kiljander suuntautui sisustus- ja kalustesuunnitteluun helpottamaan asuntopulasta kärsiviä suunnittelemalla moderneja ja toimivia sisustuksia. Hän tuli tunnetuksi kotien ja koulujen modernien ja toimivien keittiöiden sisutuksista, niin että hän sai suunniteltavakseen Eduskuntatalon laitoskeittiön.
*** Eva Kuhlefelt-Ekelund (1892-1984) perusti toimiston miehensä Hilding Ekelundin kanssa. Sitä ennen hän työskenteli useita vuosia Ruotsissa, ensin stipendiaattina ja sitten kartoittaen kartanopuistoja. Vuosina 1936-1966 Kuhlefelt-Ekelund toimi Bostadsföreningen för Svenska Finlandin arkkitehtina ja teki uraauurtavaa työtä asumistason kohottamiseksi suunnittelemalla pientalojen, terveystalojen ja nuoriseuratalojen tyyppipiirustuksia. Ensimmäiset keittiösisustusten tyyppipiirustukset hän laati jo 1932 yhdessä Elsi Borgin kanssa. Hänen tunnetuin työnsä on pohjoismaista klassisismia edustava Minerva-skolan Töölössä, rakennettu 1929.
*** Salme Setälä (1894-1980) oli kiinnostunut sisustus- ja asuntosuunnittelusta, mutta jäätyään yksinhuoltajaksi hän päätyi Yleisten rakennusten ylihallitukseen kaavoitustehtäviin, joka oli vielä uutta Suomessa. Vaikka Setälä oli virallisesti piirtäjä, hän vaikutti suuresti Suomen kaupunki- ja yleiskaavasuunnitteluun. Nykyisin hänet muistetaan tuotteliaana kirjailijana; kodinsisustus- ja keittiösuunnitteluoppaiden lisäksi hän kirjoitti muistelmateoksi ja nuorisokirjoja.
*** Aino Aalto (1894-1949) on turhaan jäänyt kuuluisan miehensä Alvar Aallon varjoon ja häntä arvioidaan usein suhteessa mieheensä: sanotaan, että hän vaikutti tasapainottavasti miehensä työskentelyyn ja oli miehensä töiden kriittinen ja realistinen arvioija. Kun perhe muutti Turkuun, Aino Aalto suunnitteli kodin sisustuksen. 1920-luvulta lähtien Aallot olivat ensimmäisiä, jotka omaksuivat puhtaan funktionalistisen tyylin Suomessa. Paitsi miehensä kanssa, hän suunnitteli myös yksin rakennuksia, huonekaluja ja sisustuksia. Hän muotoili keramiikkaa, lasia, valaisimia, painokankaita ja uniikkitekstiilejä, joita on edelleen tuotannossa. Klassikon asemaan on noussut lasiastiasto, joka on funkkisdesignin edelläkävijä. Tällä hän voitti vuonna 1932 oman miehensä taidekilpailussa ja se sai Milanon triennaalin kultamitalin 1936. Uransa alussa Aallot osallistuivat erillisillä ehdotuksilla arkkitehtuurikilpailuihin, kuten 1939 New Yorkin maailmannäyttelyyn. Aallot perustivat vuonna 1935 Nils-Gustav Hahlin ja Maire Gullichsenin kanssa Artekin, jonka toimitusjohtajana Aino Aalto toimi.
Aino Aalto osallistui Jyväskylän työväentalon, Lounais-Suomen maalaistentalon, Turun Sanomien toimitalon, Villa Tammekanin (Tartto, Viro), Paimion parantolan, Viipurin kirjaston ja Kansaneläkelaitoksen suunnitteluun. Hän oli kiinnostunut modernin arkkitehtuurin käytännöllisestä ja sosiaalisesta puolesta, mikä näkyy lastentarhojen, neuvoloiden ja pienten asuntojen suunnitelmista. Yhdessä Aallot suunnittelivat oman kotinsa sekä ylellisen Villa Mairean, molemmat kokonaistaideteoksia.
*** Märta Blomstedt (1899-1982) suunnitteli miehensä P.E. Blomstedtin kanssa funktionalismin keskeisiä rakennuksia Suomessa. Miehensä kuoleman jälkeen 1935 Märta Blomstedt saattoi loppuun hotelli Pohjanhovin Rovaniemellä ja Kannonkosken kirkon, joka on yksi harvoista 1930-luvulla rakennetuista funktionalistisista kirkoista. Hotel Aulanko Hämeenlinnassa, joka valmistui 1938, oli hänen tyylillisesti hienoin itsenäinen työnsä. Blomstedt työskenteli useiden arkkitehtien kanssa ja suunnitteli kaupungintaloja, kouluja ja toimistorakennuksia.
*** Anna-Lisa Stigell (1899-1975) perusti oman toimiston Porvooseen vuonna 1929 työskenneltyään Erik Byggmanin ja Martti Välikankaan toimistoissa. Hän oli monipuolinen arkkitehti ja kulttuurin tuntija. Hän suunnitteli Svenska Folkakademin rakennuksen ja asuntolan Porvoossa, seurataloja, asuinrakennuksia, sairastupia ja tehdasrakennuksia. Muutettuaan takaisin Turkuun Stigell suunnitteli lukuisia saariston kartanoita ja huvilarakennuksia ja sisustuksia.
**** Elsa Arokallio (1892-1982) oli ensimmäinen nainen, jonka Puolustusministeriö palkkasi rakennustoimistoonsa vuonna 1921. Samaan aikaan hänellä oli miehensä Erkki Väänäsen kanssa toimisto, jota hän hoiti yksin tämän kuoltua neljän avioliittovuoden jälkeen. Arokallio suunnitteli Lisa Hagmanin koulun (nykyinen Tieteiden talo) Helsingissä, 1925, Tanhuavaaran Voimisteluopiston Viipurissa 1931, Simpeleen kirkon yhdessä Elsi Borgin kanssa 1933, Rannikkotykistö 3 esikuntarakennuksen Lahdenpohjassa 1933 sekä Porin Suomalaisen Yhteislyseon ja Kauhavan kasarmirakennukset 1934. Sodan jälkeen hän siirtyi Viipurin kaupungin rakennustoimistoon, muutti sitten Lahteen, jossa suunnitteli kaupungin omakotityyppitalot. 1940-luvun lopulla hän työskenteli Marokossa ja Tukholmassa ja jatkoi vielä uraansa 1950-luvulla Rakennushallituksessa, jossa suunnitteli koulurakennuksia. Hän teki merkittävän uran myös huonekalusuunnittelijana, muun muassa Eduskuntatalon naisten huoneiden kalusteet ovat hänen suunnittelemiaan.
**** Elli Ruuth (1893-1975) toimi Vankeinhoitolaitoksen huonekaluarkkitehtina 1924-1952 ja sen jälkeen Rakennushallituksessa. Hän suunnitteli kalusteita valtion ja kuntien virastoihin, sairaaloihin ja lastentarhoihin, päämääränään selkeys ja kestävyys. Hänen loisteliaimpia sisutuksiaan on Suomen suurlähetystö Moskovassa ja entinen Villa Baumgartner Helsingissä.
**** Elsi Borg (1893-1958) perusti oman toimiston 1927 ja samaan aikaan vuodesta 1929 vuoteen 1956 asti hän työskenteli puolustusministeriön rakennustoimistossa. Siellä hän yhdessä Olavi Sortan kanssa suunnitteli Viipurin sotilassairaalan, joka valmistui 1931. Vuonna 1928 hän voitti yllättäen Taulumäen kirkon arkkitehtikilpailun, johon mm. Alvar Aalto, Erik Bryggman ja Hilding Ekelund osallistuivat. Se oli hänen ensimmäinen toteutettu monumentaalirakennuksensa ja ensimmäinen naisen suunnittelema kirkkorakennus Suomessa. Merkittävä työ on myös Helsingin Lastenlinna, jonka suunnittelua Elsi Borg jatkoi yhdessä Otto Flodinin ja Olavi Sortan kanssa veljensä Kaarlo Borgin luonnosten pohjalta tämän kuoltua vuonna 1938. Elsi Borg suunnitteli useita kirkkoja ja siunauskappeleita, kuten Teuvan sekä Simpeleen kirkot, jonka piirsi yhdessä Elsa Arokallion kanssa sekä Petäjäveden, Kiteen ja Kuopion Vehmasmäen siunauskappelit. Borg oli tunnettu taitavana piirtäjänä, joka teki myös grafiikkaa.
**** Martta Martikainen-Ypyä (1904-1992) työskenteli puolustusministeriössä 1928-1936 ja suunnitteli virtaviivaisen funktionalistisen Taivallahden autopataljoonan kasarmin ja autohallit 1935 ja 1937. Avioiduttuaan vuonna 1936 Ragnar Ypyän kanssa, pariskunta perusti Viipuriin toimiston, joka muutti Helsinkiin 1939. Sodan jälkeen vuoteen 1949 hän työskenteli Ruotsissa, jossa hän kohosi osastonjohtajaksi asuntotuotantotoimisto HSB:ssa, jossa konsulttityöt jatkuivat vuoteen 1970 asti. Martta Martikainen-Ypyä oli uskomattoman tuottelias. Yksin tai Ragnar Ypyän kanssa kilpailuista tuli 29 palkintoa tai lunastusta vuosina 1930-1960. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa heillä oli toimisto 1944-1970, kun he suunnittelivat Glostrupin keskussairaalan Veikko Malmion kanssa ja asuntoalueet Jönköpingissä ja Vesteråsissa. Suomessa he suunnittelivat Kivelä-Hesperian sairaalan Helsingissä ja Turun yliopistollinen keskussairaala. Heidän työnsä sisältävät tehtaita, sairaaloita, kouluja ja liikerakennuksia. Yksityistaloissa, huviloissa ja saunarakennuksissa Martikainen-Ypyä suunnitteli kaiken pienine yksityiskohtineen, kalusteineen, tekstiileineen ja taideteoksineen. Unitas-opistossa Vuosaaressa, nykyisin Hotelli Rantapuisto, molempien taiteelliset kyvyt, Ragnar Ypyän kuvanveisto ja Martta Martikainen-Ypyän maalaustaide luo hienon kokonaistaideteoksen. Martikainen-Ypyä harrasti maalausta koko elämänsä ja keskittyi siihen myöhempinä vuosina osallistuen näyttelyihin.
**** Märtha Lilius-Tallroth (1904-2000) ja Airi Seikkala-Viertokangas (1908-1960) molemmat työskentelivät puolustusministeriössä. Lilius-Tallroth suunnitteli siellä virtaviivaisen Taivallahden autopataljoonan korjauspajan 1939. Yhdessä he suunnittelivat Rautpohjan tehtaiden asuintalot Valtion tykkitehtaan työntekijöille Jyväskylässä. Se oli yhtenäinen funktionalistinen asuinalue, jossa on 14 kaksikerroksista vaaleaksi rapattua lamellitaloa, johtajan ja insinöörien asuintalot sekä huoltorakennus.
***** Aili-Salli Ahde-Kjäldman (1892-1979) oli Architectan ensimmäinen puheenjohtaja. Hän työskenteli Wivi Lönnin toimistossa ja suunnitteli yhteistyössä NNKY:n, nykyisen hotelli Helkan, joka valmistui 1928. Hänen oma tyylikäs kattohuoneistonsa oli aikanaan paljon julkaistu. Vuodesta 1933 lähtien Ahde-Kjäldman johti perustamaansa muotiliike Oy La Robe Ab:n johtajana. Hänellä oli sen vuoksi suhteita Pariisiin ja sitä kautta hän pystyi hankkimaan Teknillisen korkeakoulun rehtorin viitan kankaan, kun Architecta lahjoitti sen Helsingin teknillisen reaalikoulun 100-vuotisjuhlassa 1949.
Else Aropaltio (1914-2008) perusti vuonna 1945 oman toimiston, jossa hänellä oli mahdollisuus suunnitella itsenäisesti kokonaisia asuinalueita yhteistyönä rakennusliikkeen omistaneen aviomiehensä kanssa. Aropaltio suunnitteli noin 50 kerrostaloa Lauttasaareen, muun muassa Isokaaren varrelle yhdeksän kerrostaloa, jotka kaarimaisesti sijoiteltuina muodostavat idyllisen kokonaisuuden. Monet hänen suunnittelemistansa rakennuksista ovat asemakaavassa suojeltuja. Yksityistaloissa kuten perheen omassa talossa hän loi kokonaisuuden, jossa sisustuksen pienimmät yksityiskohdat oli otettu huomioon. Aropaltion ura ajoittui sodan jälkeiseen aikaan, jolloin jälleenrakennuskauden määräykset kuten Arava-säännökset ja ihanteet ohjasivat arkkitehdin työtä, mutta hän onnistui yhdistämään ajan vaatimukset asumisviihtyvyyteen ja estetiikkaan ja suunnitteli toimivia sekä aikaa kestäviä rakennuksia. Monet taloista olivat erinomaisia esimerkkejä aikakauden sosiaalisesta asuntotuotannosta.